Eilen lähdettiin naapurin ihanan Janinan kanssa piknikille. Oli leuhkat eväätkin. Kylmälaukku Vespan takaboksissa ja kaikki. Tiesin, että Nukarinkoskella odottaisi meitä varjoisa puutarhapöytä. Siihen ei tosin mitään ennakkovarauksia voi tehdä, joten oli arvauksessa että olisiko pöytä vapaa.
Janina ei ollut koskella vielä käynyt ja sen nähdä halusi hän. Sinne siis. Olen käyttänyt koskella muitankin minulle läheisiä ystäviäni, viimeksi mukanani oli pari viikkoa sitten Paavo omalla Vespallaan.
Ajettiin Nukarille Nurmijärven takamaiden kautta, erityisesti Klaukkalan takana oleva Hongisojantie on kaunis ja mutkainen maisematie. Tykkäsin siitä jo kauan sitten, kun minulla oli Bemari. Sillä oli kiva kurvailla tiellä ja panna Dire Stritti stereoista täysille – ja Walk Of Life … ja alla oli 25 senttiä leveät läskit. Misukat.
Nytkin oli alla hyvät renkaat Vespassa. Misukat (Michelin) nekin – ja selän takana ihana misukka. Ajaessamme tuota mutkatietä huudahdin Janinalle, että tämä on kyllä paljon mukavampaa kuin Bemarilla.
Koskella ei ollut tungosta; kerran korona-aikaan, vaikka on se aika vieläkin, kävin koskella ja se oli tupaten täynnä. Parkkipaikalla oli parikymmentä autoa. Nyt oli vain yksi eikä ihmisiä ollenkaan. Molemmat puutarhapöydät olivat vapaana ja valitsimme tietenkin varjoisamman, katoksen alla olevan.
Mukana vespassa oli termarillinen kuumaa vettä, haudutettavaa Earl Grey -teetä, pari kananmunaa, aamulla paistettuja sämpylöitä, juustoa, tomaatteja ja ties mitä. Vain pöytäliina puuttui, kun minulla ei sellaista ole. Otimme kylmälaukusta yön yli jääkaapissa nukkuneen Henkell-kuohuviinipullon. Istuimen alla olleesta pyyhekääröstä otin esiin lisäksi kaksi kristallilasia – venäläisiä alkuperältään.
Totesin Janinalle, että näitä laseja ei olekaan käytetty ainakaan pariinkymmeneen vuoteen kun niitä on vain kaksi. Enempäähän niitä ei oikeastaan olla tarvitsekaan. On minulla Venetsiasta 1970-luvulla Muranosta tuomiani kristallilasejakin – niitä en kuitenkaan lähde Vespalla kuljettamaan. Janina saa niistä kyllä kotona kuohuviinit nauttia, tosin kaikille en uskalla niitä käsiin antaa. Särkisivät vielä.
Kohotettiin maljat suvelle. Kuohuviini oli kylmää ja hyvää … vaikka oli prosentteja nolla. Sen kanssa otettiin K-kaupasta ostamani kanakolmarit. Niitä syötiin ja ihmettelin, että ompa paksu. Huomasin, että Janina oli ottanut vain yhden leivän paketista ulos ja sitä haukkasi, kun minä olin jo kahden leivän nippua ahmaissut. Tasan eivät käyneet pöytätavat.
Paluumatka tehtiin Hyrylän kautta ja sovittiin, että ajetaan pikku pätkä motaria ja sitten kehä kolmosta. Varmistin Janinalta, että eihän hän vaan pelkää lähteä noille teille. Sanoin, että olen kyllä varsin varovainen. Janina tiesi, ettei pelätä tarvitse ja sen totesikin. Minulla on tältä kesältä jo yli kahdeksan tuhatta kilometriä takana – jollekin joka sitä ihmetteli, sanoin että niitä tulee kun otan Vespan aina mukaan minne menenkin. Ajan aina varovasti ja ehkä kaksi kertaa varovaisemmin, kun tyttö on kyydissä.
Kerroin Janinalle etukäteen, että moottoritieltä ei pääse kääntymään kehää itään, jonne olemme menossa vaan että täytii kiepata ensin länteen ja ajaa Flamingon ohi ja tehdä ”U-käännös” seuraavalla sillalla. Hyrylässä pysähdyin bussipysäkille ja ehdotin vanhaa Ruskeasantaan menevää tietä. Se kulkee motarin rinnalla ja olikin mukavampi vaihtoehto.
Loppumatkasta kysyin Janinalta, että tehtäsiinkö Vaaralan Shellin baarin terassin vierestä ohimarssi. Janina siihen, että tehdään vaan. Joka tapauksessa reittimme viime meterillä olisi Vaaralan Shellin ohi mennyt. Ehdotin Janinalle, että vedä käsi lippaan ohimarssin ajaksi. Kaksi Shellin moniosaajaa istui terassipöydässä ja ajettiin parin metrin päästä ohi. Minua huvitti … huudahdin ”pojille”, että ohimarssi. Kysyin Janinalta pihalta kadulle ajettuamme, että veditkö lippaan. Sanoi, ettei vetänyt. No ei se mitään, ajattelin. Liikaahan se olisi ollutkin.
Seuraavaksi taidetaan jonain kauniina päivänä Janinan kanssa piipahtaa Turussa Vespalla. Vanhaa tietä pitkin, Veikkolan ja Salon kautta ja silleen.
Eväistä jäi leuhkat jämät, kun ei syöty kuin kolmarit ja teekin jäi juomatta. Pihalla kysyin Janinalta, että mitäköhän minä tuolla termarin kuumalla vedelläkin teen. Sitten keksin, että syötän jämät Paavolle … oli kuitenkin uimarannalla enkä sinne aurinkoon viitsinyt lähteä paistumaan.
Jaakko Koskinen (FM)
