Käytän Ford Mondeotani rekkapesulassa. Siellä tulee puhdasta jälkeä. Pesula on Tattarinsuolla Rattitien päässä. Tänään hurautin Vespalla pesulan pihaan ja kysyin Pekka Lahokoskelta, että voisikohan Vespa käydä aamupesulla – Pekka siihen, että toki voi.
Olen ajanut Vespallani tänä kesänä yli 10.000 kilometriä enkä ole kuin kerran sen pessyt ja vahannut. Se alkoikin olla jo aika pölyinen ja pepun alahelmassakin oli pakokaasun jättämiä tummentumia. Niiden perään en itse pesussa jaksa kontata, mutta painepesuri ylttää noihinkin helposti.
Ollaan vuosien varrella Pekan kanssa ystävystytty ja hänellä itselläänkin on skootteri. Yamaha X-MaX oli nytkin pesulan ovipielessä.
Tiesin, että Pekka pesee Vespani varovasti … niin että lähtee vielä käyntiinkin. Tosin Vespan johdot sun muut on hyvin koteloitu, joten painepesurista ei isompaa vaaraa sille ole. Pekka päästi aluksi kevyet suihkeet liuotinpesuainetta ja pesi painepesurilla ja ihan vesiletkulla huuhdellen viimeisteli. Pyyhekin tuli ”kaupan” päälle, vaikkei Pekka pesusta mitään veloittanutkaan. Pesi ihan huvikseen; Pekkaa nauratti ja ymmärsin, ettei Vespoja ole aiemmin pesulassa nähtykään.
Muut asiakkaat – rekkamiehetkin – hymyilivät Vespan kyljessä killuvalle jauhesammuttimelle ja takaboksiin liimatulle VPK-merkinnälle.
Kylläpä tuli puhdas Vespa. Se on nyt varmaankin kaupungin puhtain ja kaunein. Näyttääkin ihan pakasta vedetyltä.
Kuivattuani ajokkini lähdin takatukka hulmuten kohti uuden päivän aamua.
